maanantai 4. helmikuuta 2019

Uusia kuulumisia!

Pitkästä aikaa! Loppukesän synkistä tunnelmista on nyt toivuttu ja elämä rullaa mukavasti. Ajanut en ole itseasiassa viime postauksen jälkeen ollenkaan, vaikka keli ja lumitilanne olisivat varsin mieleiset. Saattaahan se olla, että vielä sopivan aurinkoisen sunnuntaipäivän sattuessa sitä intoutuu :) Kuitenkin arki on nyt täyttynyt täysin muunlaisista asioista ja enduro saa ainakin hetken vielä oman ajamiseni osalta odottaa.

Uusi ura kiinteistönvälittäjänä on lähtenyt hienosti käyntiin ja olen siitä todella innoissani! Suoritin syksyllä LKV-kokeen, joten olen nyt myös laillistettu kiinteistönvälittäjä sekä teen töiden ohessa KiAT-tutkintoa (kiinteistönvälittäjän ammattitutkinto). Työni teen samalla positiivisuudella ja omistautumisella kuin enduronkin ajamisen, joten toivon, että tiedätte kelle soittaa asunnon myyntiin sekä ostamiseen liittyvissä asioissa :)

Vanhoja endurovammoja käydään vielä sen verran korjaamassa, että ensi viikolla poistetaan 2017 keväällä sattuneen säären sisällä oleva ydinnaula ja ruuvit. Ne alkoivat hiertämään ihan huolella vähän aikaa sitten, niin parempi ottaa ajoissa pois. Katsotaan mihin kuosiin jalka jää leikkauksen jälkeen, lääkärin mukaan kyseessä on "verekäs" toimenpide... Saa taas nähdä mitä siitäkin tulee.

Varikoilta en ole kuitenkaan hävinnyt, vaan hyörin mukana Empun taustajoukoissa. Ensi viikonloppuna onkin jo ensimmäinen SM-kisa Mallusjoella. Emppu on kyllä ajanut yötä päivää, tosin traktoria. Lunta on sen verran taivaalta tullut, että auraustyöt on vienyt leijonanosan ajasta. No, eihän ne pienet silmäpussit haittaa, kaasua vaan ;) Tiimiasioiden osalta ollaan kotiuduttu takaisin SE-Team -perheen luo, mahtava juttu näin!

Nyt on taas yksi kiireinen viikko tuloillaan, mutta nähdään lauantaina Mallusjoella! Hyviä spooreja ja kireitä kaasuvaijereita!

-Ansku

PS. Muistakaa ne asuntoasiat. Soittaa tai laittaa viestiä saa ihan pieneltäkin tuntuvista jutuista, autan mielelläni :)

Aggressiivista kannustamista :D (kuva: Jani Hovi/Xracing)

Chilessä tuli käytyä Sixi-huollossa

Muutaman kerran on ehtinyt ratsastamaankin

Norjassa lokakuussa

Thaimaassa joulukuussa

SE-Team porukkaa :)


keskiviikko 15. elokuuta 2018

Burnout

Tämä blogi on erilainen kuin aikaisemmat. Yleensä ollaan aika positiivisin mielin, mutta nyt ryömitään pohjamudissa.

Tällä hetkellä olen aivan loppu. Tämä on ollut todella rankka vuosi. Takana on isoja etappeja niin muussa elämässä kuin ajamisessakin. Kevään reissaaminen ja kiireet ylioppilaskirjoituksineen ja pääsykokeineen alkoivat pikkuhiljaa nakertaa jaksamista. Koko vuodelle tarkoitettu energiavarasto kului loppuun jo alkuvuonna ja lopulta kesälle ei jäänyt mitään. Tänä vuonna on pitänyt onnistua koulussa, kilpailuissa, uudessa työssä, unohtamatta myös halua viettää edes vähän vapaa-aikaa tehden jotain "normaalien" ihmisten asioita, kuten käydä elokuvissa tai rakentaa pihasaunaa. Kevään ja kesän olen ajanut ja harjoitellut jaksamiseni äärirajoilla, joten hommasta on haihtunut kaikki ilo ja hauskuus. Väsymyksen myötä jäljelle on jäänyt pelkkä tasainen puurtaminen jokaisella elämän osa-alueella. Lopultahan kaikki romahtaa jostain päästä ja tässä sitä nyt ollaan. Tämän jokainen on voinut huomata ajamisen osalta viimeisten kilpailujen tuloksista. Vanhaa sanontaa lainaten, olen tainnut polttaa kynttilää molemmista päistä.

Viikonloppuna ajettu Ruotsin EM-kisa oli kuolemanisku itsetunnolle ajamisessa. Alisuoriuduin niin pahasti, etten ole vielä ennen niin tehnytkään. Jo oma ajamiseni ja tulokseni W-Cupissa Hälvälässä masensi minut ennen kilpailua, mutta yritin vielä kerätä kaiken tahdon ja voiman ja lähteä todella yrittämään Ruotsiin. Lopulta viikonloppu päättyi pieniin teknisiin ongelmiin, mutta ei se mieli siitä ollut synkin. Ajaessa luulen puskevani täysillä ja ajavani parhaimmillani, vaikka todellisuus on täysin toista. Ehkä kroppa ja mieli menee niin äärirajoilla ja ilo ja palo puuttuu tekemisestä, niin viimeistä puristusta ja keskittymistä ei tule. Kiitos kuitenkin kaikille siellä kannustaneille ja tukeneille, jokainen hymy ja peukku tuli todella tarpeeseen!

Mutta ei sota yhtä miestä kaipaa, on ollut hienoa nähdä, miten uusia naiskuskeja on kehittynyt Suomessa, näistä esimerkkeinä nyt vaikka Vilma Hälvälässä ja Iina Ruotsissa. Upeaa ajamista molemmilta ja tahto kehittymiseen ja tekemiseen näkyy. Myös Pauliinan sinnikkyys Ruotsissa oli ihailtavaa ja tietenkään ei voi jättää huomioimatta Sannan voittoa. Tässä yhteydessä haluan myös toivottaa kilpasisko Jennille pikaista paranemista!

Tällä hetkellä makaan sohvalla kirjoittamassa blogia, kaikki tavarat edellisestä reissusta purkamatta, jalkojen ja käsien lakkaamattoman säryn takia huonosti nukkuneena ja mietin, että huomenna pitäisi lähteä Tohmajärvelle. Yritän kerätä voimia ja jaksaa vielä kilpailut, jotka olen luvannut ajaa. Toivon, että se onnistuu, vaikeaa se kyllä on. Vasta 19-vuotiaana en halua puhua lopettamisesta, mutta tauko saattaa olla tarpeeseen. Yksi ystäväni ja tukijani sanoi, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa. Tuntuu, että eräs elämänvaihe ajamisessa on tullut sellaisenaan tiensä päähän. Ehkä keskityn välillä enemmän muihin asioihin ja enköhän sitten ennen pitkää taas muista, miksi olen elänyt ja hengittänyt pelkkää enduroa viimeiset vuodet ja palaan takaisin entistä vahvempana. En aio sulkea ovia enkä katoa varikolta mihinkään, olen joka tapauksessa mukana Empun taustajoukoissa.

Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea. On helpompaa elää tällaisten asioiden kanssa, kun ympärillä olevat ihmiset tietävät, mitä pinnan alla oikeasti hautoo.

Toivottavasti nähdään Tohmajärvellä.

-Ansku


Ruotsi EM (kuva: Ulrika Claeson Månsson)




Hälvälä W-Cup (kuva: DuckWorks)


torstai 2. elokuuta 2018

Lahden SM ja Red Bull Romaniacs!

Heipähei! Johan tässä on viikot ja melkeinpä kuukaudet vierähtänytkin, alkaa olla aika pienelle kertaukselle. Kesän ja helteiden pehmentämänä tämä tulee vähän myöhässä.

Heinäkuun puolessa välissä ajettiin Lahden SM-kisa. Etukäteen oli jo vähän varoiteltu, että kisasta saattaa muodostua suhteellisen rankka ja niin se kyllä olikin. Päivä lähti käyntiin hellelukemissa, katsastusjonossa ja lähtöön työntäessä sai ensimmäiset hiet pintaan. Kisa oli ensimmäiseni (jos Toukokuunajon puolikasta pätkää ei lasketa) B1-luokassa. Alussa meinasi olla aikamoista hartialukkoa ja kisan rankkuus pääsi kyllä itsenikin yllättämään. B-luokka ajoi saman kolme kierrosta kuin A-luokka ja suurin osa siirtymistä mentiin metsässä. Kisaan oli tehty myös EM:istä tuttu tiukka AT-väli, jonka sai ajaa yhtä kovaa kuin pätkät. Omista kaatumisista, virheistä ja hermoiluista johtuen onnistuin hankkimaan itselleni mukavan saldon AT-minuutteja. Samoista kaatuiluista johtuen luulin jo, että muutama luukin murtui ja olin jo jättää leikin kesken. Kuitenkin huolto työnsi takaisin liikkeelle ja savu korvista nousten v**tuuntuneena omiin sekoiluihin jatkoin matkaa ja ajoin kisan maaliin. Hieno saavutus kyllä sinäänsä, sillä todella monella kisa jäi kesken. Muuten kyllä tuloksessa ei ole mitään kehuttavaa :D Enköhän kokeile uudestaan joko Jyväskylässä, Vantaalla tai molemmissa. Täytyy kehua järjestäjiä uskalluksesta tehdä erilainen ja rankempi kilpailu, joihin ei ole Suomessa totuttu (paitsi Jämsässä)! Näitä vaan lisää. Itse voisin lopettaa jäätelön syömisen ja herätä viideltä juoksemaan, kun ei ole vielä niin kuuma.

Lahden jälkeen suunnattiin tällä kertaa Jaskan (ja poikien, kuten hän kutsuu, ja papparyhmän, kuten me kutsumme) huoltoreissulle Red Bull Romanicsiin, josta kotiuduttiin sunnuntaina. Olipahan reissu! Kisa, järjestelyt ja huoltohommat olivat aika erilaisia kun olin odottanut. Kisapäivät starttasivat kuskeilla kuuden jälkeen aamulla ja pyöriä sekä kuskeja huoltaessa vierähti parhaimmillaan iltayhteentoista asti. Ei ihan sitä mitä meille oli markkinoitu, nimittäin etukäteen lupailtiin 3-4 tunnin ajopäiviä ja loppuajan voi käyttää lomailuun. No, eipä se mitään, kyllähän lomailun mielellään vaihtaa hikisiin ja puolikuolleisiin pappoihin ongelmineen :D (älkää loukkaantuko...) Kisa alkoi tiistaina prologilla ja jatkui neljällä maastopäivällä. Meidän "tiimistä" kilpailussa ajoi siis Jaska, Jarkkolan Tommi ja Hovin Jani Bronze-luokassa ja Puotsaaren Juha Silver-luokassa. Prologi meni kaikilta ihan hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen maastopäivä sen sijaan oli kunnon katastrofi kaikille kilpailijoille. Yön ajan oli tullut vettä kaatamalla ja romanialainen savimaaperä ei siitä oikein tykännyt. Kaikki viettivät reitillä suhteellisen kauan aikaa ja loppujen lopuksi kaikilla tuli myöhäraja täyteen. Tosin Bronze-luokassa tuloksen taisi saada vain kourallinen kuljettajia, joten ei ihme. Jaska löysi varikolle ensimmäisenä, noin iltakuuden aikaan. Tämän jälkeen pikkuhiljaa saapui Tommi ja lopulta Jani. Kaikki siis olivat hylkäyksen jälkeen etsineet ensin reittiä metsästä pois ja sitten teitä pitkin varikolle. Viimeisin saapuja oli Juha, joka vaikeampaa reittiä ajaneena oli työntänyt pyörää mäissä tunteja ja tuli varikolle puoli yhdentoista aikaan.

Loput päivät olivat ainakin kuskien kertoman mukaan vähän helpompia ja onneksi päättyivätkin järkevämpään aikaan iltapäivällä. Todella rankka kisa oli kuljettajille, ja ei se helpoin huollollekaan. Kuuleman mukaan reitillä on liu'uttu persmäkeä, valutettu pyörää kyljellään, vedetty, työnnetty, pidetty evästaukoja. Välimatkat huoltojen ja pisteiden välillä olivat todella pitkiä, pari kertaa sai ajaa kaksi tuntia, että pääsi startista päivän huoltoon tai katsojapisteelle. Lopputuloksena voi todeta, että näin huollossa ja katsojana olleena fiilis on kuin Päitsin ajaneena, tai ehkä vähän väsyneempi. Hienoa oli kuitenkin nähdä millainen kisa on kyseessä, ja ainakin Jaskan ja muiden meidän kuskien sanomisten perusteella: "Tänne ei sitten koskaan tulla uudestaan." :D

Seuraavaksi parin ajotreenin kautta kisaillaan Hälvälässä W-Cupia tulevana viikonloppuna, josta lähdetäänkin aikalailla suoraan kohti Ruotsin EM-kisaa seuraavana viikonloppua.

Lämmintä viikkoa kaikille!

-Ansku

Peltotreenejä
 
Jaska prologilla
 
Viime hetken ohjeita

Nelospäivän lähdössä


Huollossa tarvittiin jo uimarengasta pehmusteeksi

Maisemia matkalla huoltoon

Gold-luokan palkintojenjako




maanantai 18. kesäkuuta 2018

Nauttimista kesästä ja Sysmän W-Cup!

Moi! Suomen kesä näyttää kerrankin parhaita puoliaan ja olosuhteet treenaamiseen on olleet mitä otollisimmat! Oma peltorata on tosin vielä kasvavan heinän peitossa, täytyy muutama päivä odotella, että saadaan kerättyä poneille talven eväät talteen. Extremeratakin kokee pienen uudistusremontin, siitä lisää myöhemmin.

Toukokuunajossa Orimattilassa kävin lähinnä heittämässä voltin, satuttamassa kyljen ja vääntämässä tangon. Ensimmäistä pätkää pääsin parin minuutin verran ja sitten jostain syystä lähti pelit jakelemaan ja päädyin naama edellä sarvien yli hiekkaan. Ei kuitenkaan pahemmin sattunut ja elämä jatkuu. Seuraavana viikonloppuna ehdin olla Empun reppupyöränä Viron MM-kisassa. Kivaa oli välillä olla huoltohommissa, vauhtia riitti siinäkin ihan riittävästi. On juhlittu myös yo-lakkia ja valmistumista mahtavalla porukalla ja kärsitty seuraava viikko flunssan merkeissä.

Viime viikonloppuna oltiin Sysmässä vuoden ensimmäisessä W-Cupissa. Kuten sanottu, valmistautuminen ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kisa oli sprint-enduro ja naiset kiersivät reitin kahteen kertaan. Reitti oli aikamoista kivikkoa, jossa tajusin tarvitsevani aika paljon lisää treeniä. Toisella kierroksella tietysti sammutinkin pyörän kaksi kertaa, toisen 20 metriä ennen maalilinjaa, ehkä työntämällä olisi ollut nopeammin perillä :D Loppujen lopuksi sijoituksena neljäs, 3 sekuntia kolmospaikasta.... Ei toki yhtään ärsyttänyt. Mutta eipä se mitään, olisi pitänyt ajaa kovempaa!

Vaikka kierros kesti 20 minuuttia, niin olisi naiset kyllä voinut ajaa enemmän kuin kaksi kierrosta, kun kuitenkin on Cup-kisa kyseessä. Samaa mielipidettä kuului myös monelta muulta kuskilta. Nyt tuntui, että jäi kisa vähän lyhyeksi, kun kuitenkin C-luokkakin ajoi kolme kierrosta. Jaksan tästä jankata, mutta jos otetaan esimerkkinä ruotsalaiset naiset. Heidän SM-sarja sisältää samat SM-kisat kuin miehilläkin (joita muuten on kuusi kesällä + talvikisat). Muutos kohti sellaista systeemiä voisi ainakin minun ja muutaman muun mielestä olla tervetullutta täällä Suomessakin :) Tietysti kuskimäärät on saatava kohdilleen kisoihin, muuten vaivannäkö saattaa olla turhaa. Tosin nyt Sysmässä naisia oli todella mukavasti viivalla, se on varmasti oikea suunta!

Sysmästä jäi vielä paljon parannettavaa (ainahan sitä jää), mutta näillä eväillä eteenpäin! Nyt radanrakennuspuuhiin pellolle ja ansaitulle palauttavalle jäätelölle.

Lämmintä kesänjatkoa kaikille!

-Ansku


Kuva: Sportimage

Kuva: Sportimage

Pätkälle lähdössä

Näkee, että ruoka on tärkeää. Muut tuulettaa pokaalilla, niin minä leivällä...
Järjestyksessä vasemmalta 1. Sanna Kärkkäinen 2. Jenni Siekkinen 3. Marita Nyqvist ja neljännen tunnistatte


tiistai 22. toukokuuta 2018

100. blogi ja Romanian EM!

Terve! Tässä huomasin, että tämä on jo 100. blogi mitä tulee kirjoitettua! Mahtavaa, että porukkaa vieläkin jaksaa kiinnostaa minun ja meidän porukan seikkailut. Romanian reissu alkaa olemaan lopuillaan, mukava kyllä päästä taas kotiinkin. Kisathan oli tiivistettynä hyvin mielenkiintoiset! Perjantain pre-kierroksen jälkeen osasi jo aavistella, että lauantaista sattaa tulla aika tiukka päivä aikataulullisesti. No sitähän se olikin. AT:ta alkoi tulla kaikille aika tasapuolisesti (poislukien kirkkain kärki) koko päivän ajan. Ensimmäinen endurotesti ajettiin ilman aikaa, ehkä ihan hyvä niin, koska melkeinpä kaikki naiset plus muutama veteraani olivat samaan aikaan jumissa pätkän loppuosassa olevassa mäessä… Tietenkään ei yhtäkään järkkäriä missään ja lopulta autettiin toinen toisiamme sieltä pois. Sama mäki ajettiin joka kierros lauantaina ja joka kierros siellä oli ihan kiitettävästi ohjelmaa. Järjestäjä kyllä päätti kesken päivän, että myöhäraja muutetaan 30 minuutista 60:een ja naiset ajavat vain kolme kierrosta alkuperäisen neljän sijasta. Yhteenvetona päivä oli vetämistä, työntämistä, kaahamista ja nostelemista. Siirtymämerkkien kanssa oli lievästi pihtailtu ja aikaa meni myös jonkun verran suunnistamiseen ja seuraavien merkkien etsimiseen. Mutta ei se mitään, sellainen päivä se! Olin pitkään kuudentena luokassani, mutta loppupäivän aikana ero retkahti ja putosin kymmenenneksi. Mutta taas yhtä kokemusta rikkaampana seuraavaan päivään :)

Sunnuntaille naisille oli laitettu suosiolla kolme kierrosta ja aikataulua löysennettiin kaikille. Myös enduropätkältä otettiin vaikeuksia tuottanut mäki pois. Näistä muutoksista seurasi mukavasti helpotusta ja jopa reilusti huoltoaikaa. Päivä sujui ilman suurempia kommelluksia, lukuunottamatta paria siirtymällä nostelua mutaojista ja yhtä elokuvatyylistä volttia enskapätkän ylämäessä. Pätkillä ajo oli silti liian kankeaa ja hidasta, siihen pitää keksiä joku ratkaisu, koska treeneissä tekeminen on aika paljon reippaampaa. Ehkä tällaisissa ”haastavemmissa" kisoissa tulee helposti suorittamisvaihde päälle ja kunnon yritys ja puristus jää pätkiltä puuttumaan. Niinpä siis vaan korjaamaan korvienväliä ja hakemaan treenivauhtia kisoihinkin. Kuitenkin sain ajettua ehjän kisan ja nappaamaan hyvät pisteet molemmilta päiviltä, joten siihen voi jo olla jotenkuten tyytyvänen. Sunnuntan sijoituksena yhden pykälän parempi eli yhdeksäs. 

Myös suomalaismenestystä viikonlopulta saatiin! Tulokset löytyvät TÄÄLTÄ ja TÄSSÄ linkki Xracingin juttuun. Emppukin ajoi melkein podiumille, hienosti lauantaina neljäs ja sunnuntaina kolmas! Meni sijoitukset luokassa niin ristiin, että varsinainen koko viikonlopun podiumpaikka jäi kuitenkin saamatta. No, ensi kisassa sitten! Tjänare vaan ruotsalaiset ;) (Seuraava EM-kisa Skövdessä 11.-12.8.) Ja Romaniacsiin lähtevälle kutsumalleni ”papparyhmälle” tiedoksi, aion olla aitiopaikalla seuraamassa tätä tulevaa näytelmää :D

Kiva reissu oli taas ja varmasti hyödyllinen. Kiitoksia huollolle ja kaikille kannustajille ja varsinkin tukijoille! Seuraavaksi kisoihin heti ensi viikonloppuna Toukokuunajon merkeissä Orimattilassa. Lähdetään kokeilemaan ensimmäistä kertaa vauhtia uudessa luokassa! Ei kuitenkaan aseteta odotuksia liian korkealle, tulokset saattaa ainakin aluksi joutua laskemaan peräpäästä käsin. Sen jälkeen matka suuntaa Viron MM:ään repparihommiin, josta Sysmän W-Cupiin (16.6.) viivalle.

Toisin kuin jo aiemmin ehdin ajatella, Romanian tiet pääsivät meidät kuitenkin yllättämään. Päästiin kisapaikalta noin parisataa kilsaa, niin eiköhän sitten puhjennut rengas… Vietettiin yö vuorotellen valvoen tien varressa ja aamulla saatiin hinuri paikalle hakemaan rengasta, vaihtamaan se uuteen ja laittamaan takaisin kiinni. Kiitokset myös tässä asiassa auttaneille! Ja vielä pieni kiertaus tämän reissun kohelluksista:
  1. Sakot Jaskalle Puolassa (istuin muuten vessassa koko sen ajan kun poliisit hoitivat asiaa, enkä uskaltanut tulla ulos)
  2. Lommo asuntoauton kyljessä toistaiseksi tuntemattomasta syystä
  3. Pallitohtori Bamselle Romaniassa (meidän jackrussel-pentu)
  4. Some-julkisuus tohtorin johdosta (varikolla tulivat kyselemään, että onko tämä se pentu joka oli Facebookissa)
  5. Vuokra-auton (Mikke&Heli) rengasrikko ja -vaihto ennen kisapäivää
  6. Ja toki assarin öinen rengasrikko, jossa oli jo ainekset aiheuttaa laivasta myöhästyminen

Nyt on myös tasan vuosi aikaa sääri- ja pohjeluun katkeamisesta. Silloin se sattui kaatuneiden muistopäivänä, tämän vuoden kyseisestä päivästä selvittiin sentään pintanaarmuilla. 

Mahtavaa keväänjatkoa ja kesänalkua kaikille!

-Ansku <3

Crossipätkä

Enskapätkän tunnelmia...

Empun huoltotunnelmia

Syy...

... ja seuraus


perjantai 18. toukokuuta 2018

Keski-Euroopan treenireissun kautta Romaniaan!

Terveisiä Romaniasta! Otetaan pikakertaus viime aikojen tapahtumista. Italian kisan jälkeen oltiin kotona reilu viikko, kun taas matka suuntautui kohti Viron mestaruussarjan avauskisaa Paikusessa. Kisa meni paikoitellen hyvin ja huonosti, virheitä ja kaatumisia tuli liikaa. Kerran jäin huolella jumiinkin enskatestillä. Ajo tuntui kuitenkin välillä ihan hyvältä ja pari hyvää aikaakin sain crossille ajettua. Kierroksia olisi saanut olla enemmän, koska pätkiä oli vain kaksi. Nyt jäi vähän kisa tyngäksi. Tuloksena kisasta naisten luokan voitto molemmilta päiviltä.

Kisan jälkeen jäätiin reenailemaan Viroon vielä crossipätkää. Siitä matka jatkui Liettuaan, josta Emppu oli rallienglannilla vahingossa "varannut" muutaman tunnin safarin paikallisen oppaan kanssa. Eipä se mitään, mukavaa oli kuitenkin ja tulipahan oltua pyörän päällä! Päästiin kuitenkin sen jälkeen treenaamaan paikalliselle CC-lenkille ja puronpohjalle. Liettuasta siirryttiin Etelä-Puolaan, josta löytyi mukava endurolenkki ja crossirata. Seuraavat päivät vietettiin Unkarissa edellisvuoden MM-kisan pätkiä ajellen, osa oli enemmän ja vähemmän heinittyneitä, mutta hyvät ajot sai sielläkin aikaiseksi.

Romaniaan saavuttiin tiistaina iltapäivällä siinä toivossa, että pääsisi jo edes jotain pätkää kävelemään. No, ei päässyt tiistaina, eikä keskiviikkona vaan torstai-iltapäivällä. Crossitesti oli saatu siihen mennessä valmiiksi kokonaan ja endurotestistä iltaseitsemään mennessä puolet. Siirtymämerkkejä ei näy missään ja tämän päiväisen pre-kierroksen perusteella niitä ei todella taida liikaa olla :D Kovasti olivat olleet eksyksissä, toivottavasti se homma saataisiin kuntoon ennen huomista kisapäivää. Endurotesti on todella kovavauhtista metsäpolkua, joka nousee ensin tasaisesti ylöspäin ja sitten sama alaspäin. Pari isompaa mäkeä mahtuu pätkän loppuosaan, mutta ne menee toivon mukaan kunnon kaasulla ylös. Crossipätkä on yllätys yllätys nurmirinteessä, tällä kertaa höystettynä ojanylityksillä ja jollain kummallisilla mäenkinkamilla sekä hiekkakasoilla. Mukavan näköiset pätkät kuitenkin, varsinkin endurotesti on omaan silmään kivan näköinen.

Nyt on pyörät katsastettu ja sitten vain huomista kisapäivää odotellessa. Rankka päivä varmasti tulossa, siirtymät menee pääosin metsässä ja kuumuus tekee peliin oman osansa. Mutta lähdetään matkaan avoimin mielin ja toivotaan, että kaikki löytävät pois reitiltä ennen pimeää :D Suomalaisia on mukavasti mukana, lähtöluettelo löytyy TÄÄLTÄ. Romania maana on ollut positiivinen yllätys. Odotettiin, että tiet olisivat todella huonoja ja kylät varkaita täynnä, mutta ainakin meidän matka taittui melkeinpä parempiä teitä kuin Suomessa ja varkaisiinkaan ei olla törmätty. Pikkukylän asukkaat kulkevat huivit päässä hevoskärryillä, mutta keskustaa lähestyttäessä autokanta muuttuu uusiksi Bemareiksi ja Audeiksi ja ihmiset tyylikkäästi pukeutuneiksi.

-Ansku

Ps. Päädyttiin Unkarissa johonkin kaasukammiohoitoon, joka tekee jollekin osalle jotain hyvää, mutta sitä mainostettiin hyvin terveellisenä. Nyt varmasti kulkee kovaa!



Katsastusta

Crossipätkää

Paikallista patikkoa

Enskatestiltä

Crossipätkän kävelyä

Lehmät enskatestille lähdössä

Lounastauko perheen kesken :D

Paikallinen kulkuväline

Viron kisan varikkoa

Ajokavereita Unkarin extremepätkältä

Puolan metsikköä


perjantai 20. huhtikuuta 2018

Italian jälkipuinnit!

Terve! Italiasta on nyt selvitty kotiin, ihme kyllä ilman suurempia ongelmia. Kämppä näyttää pienen hurrikaanin iskemältä, inspiraatiota omien tavaroiden purkamiseen saa vielä hetken hakea. Kohtahan ne saa jo pakata uudestaankin, sillä Paikusessa kisaillaan Viron mestikassa 6.5. ja siitä parin viikon päästä onkin jo Romanian EM.

Sitten kisaan. Lauantai lähti ihan hyvillä fiiliksillä, ensimmäinen crossipätkäkin meni ihan kohtuullisesti. Jonkunlaista jännittämistä ja hapuilua oli ehkä ilmassa, koska ajoin siirtymällä about viisi kertaa risteysten ohi ja aina sai käännellä :D Sitten kovalla sykkeellä enduropätkälle, joka sinetöikin sen päivän kohtalon ihan näppärästi... Puolessa välissä pätkää kaaduin rinteessä olleesta shikaanista sisämutkaan päin, joka tarkoitti mahalaskua pieneen puroon. Tottakai alle jäi lippusiima ja messevän kokoinen mainoslakana, jotka kaikki jäivät jumiin valomaskin alle ja kiertyivät tankoon... Apinanraivolla aloin repimään tavaraa irti, mutta aikaahan siinä meni ja reilusti. Seuraavan kierroksen pätkäaikaan verrattuna olin 3,5 minuuttia siellä turannut, joten eipä siitä kovin hieno fiilis jäänyt. Yritin nollata tapahtumat, mutta koko loppupäivän ajaminen oli pelkkää "suorittamista" läpi eikä kunnon yrittämistä.

Sunnuntaina uusilla voimilla päivään, mutta silti ajaminen oli aika hukassa. Kaikki pätkät tuntuivat todella hankalilta ja ajo oli kankeaa. Päivän mittaan pystyin ehkä vähän rentoutumaan ja varsinkin endurotestin ajaminen helpottui ja pätkäajat paranivat. Ajollisesti kisa ei ollut sitä mihin pystytään ja luulen, että kun saa ajamisen rennoksi ja sille tasolle kun treeneissä, niin tuloskin kohenee. Positiivinen fiilis jäi kuitenkin omasta jaksamisesta. Päivän aikana ei tullut samanlaista katkeamista, kuin aikaisemmissa EM-kisoissa on saattanut tulla ja koko ajan oli sellainen fiilis, että jaksaa yrittää. Myös siirtymien ajaminen oli helpottunut huomattavasti ja oli mukavaa, jos niin voi edes sanoa :D Vähän jännitin etukäteen, että nelarin ollessa painavampi ajaminen olisi rankempaa, mutta oikeastaan se oli vain helpompaa. Pystyi ajelemaan isommalla vaihteella ja väännöllä, niin ei tarvinnut "pulata" niin paljoa. Viikonloppu oli kuitenkin ihan hyvä aloitus sarjalle ja tästä on hyvä lähteä nostamaan vauhtia.

Nyt treenit jatkuu Suomessa, vähän kuraisemmissa olosuhteissa, mutta ei voi mitään. Kiitos kaikille reissuun osallistuneille, huollolle, ajoseuralle, apukäsille ja kannustajille! Erityiskiitos yhteistyökumppaneille, joista toivottavasti sain listan näkyviin tänne blogin oikeaan reunaan. Käykäähän tutkimassa, ketkä matkantekoa tukevat :) (Muoks. Ei taida näkyä mobiiliversiossa, koitetaan keksiä jotain)

Kuraista keväänjatkoa ja hyviä spooreja!

-Ansku

Katsastus

Mitähän sieltä löytyy...

Mikke lupasi Empulle 20€ jos kiipeää valopylvääseen, eli sinnehän se meni. Vakavaa touhua tämä kisaaminen. 

Vielä yksi hieno kuva Espanjasta!

Tukekaa meidän tiimin ajokassaa hankkimalla itsellenne superkätevä apukäynnistin ja virtapankki sopuhintaan 180€! Lisätietoa TÄÄLTÄ 
Yhteydessä voi olla 0400458152 Jaska/ 0445836209 Emppu